31. maaliskuuta 2012

Earth hour

Maailman luonnonsäätiön tempaus pimensi tänään iltaa kaikkialla maailmassa. Mukaan lupautuneet 5411 kaupunkia 147 maassa ovat sammutelleet valoja tunniksi mm. kuuluisista maamerkkirakennuksistaan. Meidän torpassa asiaan herättiin vasta yhdeksän uutisten myötä ja napsautettiin keittiö pimeäksi. Eihän tunti mitään merkitse, mutta eleellä on symboliarvonsa, joka toivon mukaan kannustaa tarkastelemaan omia kulutustottumuksia.

Energiansäästöstä puheen ollen, olen viime viikkoina alkanut haikailla kiertoilmauunin perään ja tositarkoituksella vielä. Haluan energiapihin Suomessa valmistetun Upon! Nykyinen normiliesi on palvellut yli kymmenen vuotta eikä siinä sinänsä ole mitään vikaa, mutta leipomis- ja uuniruokapäivinä aikaa ja energiaa kuluu. Puolisoni ehdotti, että sijoitetaan saman tien induktiolieteen, mutta en vielä lämmennyt ajatukselle.

29. maaliskuuta 2012

Puoliksi tehty

Kesäaika ja kesämieli. Pitkin pöytiä ja lattioita lojuu selailun jäljiltä vanhoja puutarhalehtiä, keittiön ikkunalla vihertää ohra, herne ja vihanneskrassi eli kovin vahvana soi jo pihan kutsu. Siemenvarastot on pengottu, perennat tilattu ja tarjouspyyntö puunkaatourakasta laitettu eteenpäin. Viikonloppuna lapioin lumet lehtikompostorin ja kasvimaan päältä, ensimmäisen taakkaa kun lisää ulkorakennuksen katolta putoava lumi, jälkimmäisen lumitöiden aikaansaamat vallit. Ajattelin, että mitä pikemmin maa on paljas, sitä pikemmin pääsee kuopsuttelemaan. Lunta on pihassa vielä aika tavalla.

Vuosien saatossa minulle on tullut puutarhalehdistä Viherpiha ja Kotipuutarha. Ovat hyviä lehtiä kumpainenkin, niin hyviä, että kun säästää pari vuosikertaa, ei lehteä tarvitse enää tilata. Perusasiat pysyvät muuttumattomina vuodenkierrosta toiseen. Tietysti pihalla on trendinsä ja uusia lajikkeita tulee joka vuosi niin hyötytarhaan kuin kukkapenkkeihin, mutta olen sen verran tylsä ihminen, että suosin vain tuttua ja hyväksi havaittua. Puunkaatomeininki on siihen nähden aika radikaali juttu.

Näin keväisin ympäri maata järjestetään lukuisia puutarhamessuja. Olen kerran ollut, mutta en kokenut saavani vastinetta rahalle. Nähtävää toki oli, mutta mieluummin kiertelen kaikessa rauhassa vaikkapa paikallisessa puutarhamyymälässä tai selailen kotona alan kirjallisuutta kuin ryysin hälyssä.

Seuraava pihapuuha lienee ruukkunarsissien asettelu ikkunoille.

20. maaliskuuta 2012

Lomatiivistelmä

Auto-junalla kohti Lappia, kuinkas muuten. Suunnistaessamme makuuvaunuumme Tampereen asemalaiturilla kaksi junasta poistunutta takitonta ja päihtynyttä miestä väittelee äänekkäästi konduktöörin kanssa. Ei kai vaan hyttinaapureita? Ei sentään, hepuista ei kuulu enää mitään paitsi seuraavana aamuna Kolarissa (tämä on olettamus). Kun on aika purkaa autot junasta, erään auton omistajaa ei lukuisista kuulutuksista huolimatta löydy. Siinä sitten muut ajoneuvot kököttävät vaunussa jumissa tuon omistajaansa vailla olevan takana.

Kolarin asema on pieni ja intiimi, joten tiskin takana tilannetta hoitavan henkilökunnan keskustelu kuuluu hyvin. Aika kuluu. Virkailija jakaa kahvilippuja ja neuvoo korvauksenhakuasioissa. Me jätämme sumpit juomatta eikä korvauksiakaan iljetä hakea asiaintilaan syyttömältä VR:ltä. Mikäs hätä valmiissa maailmassa - ja vielä lomalla. Vihdoin junasta löytyy takki, jonka taskussa hylätyn auton avaimet lymyilevät, ja suma selviää.


Kummasti on urauduttu samaan huoneistohotelliin latujen lähelle. Kauppa saa olla kaukana, ravintolat vielä kauempana, pääasia, että ollaan kivenheiton päässä laduista ja jotakuinkin latuverkoston keskellä, mistä on sään ja mielialan mukaan hyvä suikata niin pohjoiseen, itään, etelään kuin länteenkin. Ateriat valmistetaan itse, kuten tapanamme on, joskin tänä vuonna päädymme peräti kaksi kertaa ulos syömään.

Sanotaan, että pitkää laturetkeä varten on hyvä olla kymmenkertainen määrä harjoituskilometrejä takana, jotta matkasta selviää jotakuinkin kunnialla. Pirkanmaan lumilla on kihnutettu kolmisensataa kilometriä, joten toisen lomapäivän yli nelikymppinen lenkki vie mehut ja jumittaa ristiselän. Mikä lääkkeeksi? No tietysti kolmenkympin lenkki seuraavana päivänä. Rasittuneen parantaa rasitus niin absurdi kuin ajatus onkin. Hampaat irvessä ensimmäiset kilometrit sitten jo menosta nauttii. Venyttely on alkutalvesta jäänyt, joten Lapissa otetaan takaisin korkojen kanssa. Mitä enemmän tulee ikää, sitä tärkeämmäksi käy lihashuolto.


Suksitaan tuttuja reittejä ajankohtaan nähden melko hiljaisilla laduilla, toki joukkoon mahtuu ruuhkaisiakin pätkiä, mutta ei kiusaksi asti. On aurinkoa, viimaa ja lumisadetta, mutta kohtalaista keliä kuitenkin. Kahden viikon aikana tulee hiihdettyä 424 kilometriä. Viimeinen pikkupyrähdys suuntautuu lähimpään latukahvilaan, jossa syömme letut hillon ja kermavaahdon kera - yleensä on liikuttu omin eväin ruisleivän, voimakauran, marjamehun ja veden voimalla - kruunaamaan mainio liikuntaloma.

Etelässä kevät läimähtää vasten kasvoja kuin märkä rätti. Kuntorata on yhtä roskaista jäätikköä eikä hiihtämisestä tule mitään. Moottoritien kupeesta siirrytään maalaismaisemiin ja hieman parempi latu löytyy. Saunalenkki jää silti lyhyeksi tai no, täkäläisittäin normilenkiksi. Pian on aika siirtyä sulan maan lajeihin.