Kuukausi on vierähtänyt suit sait sukkelaan ja on korkea aika ruveta tositoimiin mitä uudenvuoden lupauksiin, tavoitteisiin, suunnitelmiin - miksi niitä kutsuukin - tulee. Pientä tunnustelua on jo ollut.
En ole vielä profiloitunut Facebookiin,
mutta olen haastatellut aktiivikäyttäjiä ja saanut monia hyviä vinkkejä ja etikettiohjeita.
Myös digijärkkäri on saanut olla rauhassa, tosin niin kaikki kamerat syystä, että pakkassää hyytää akut ja sormet eikä kuvaamisesta tule mitään. Kirjaston kameraopastarjontaan sentään tutustuin, mutta koska tuoreimmat opukset olivat lainassa, varsinainen oppi jäi saamatta.
Kiinan opiskelusta mainittakoon, että kansalaisopiston jatkokurssi päättyi syyslukukauteen ja nyt on hakusessa sopiva kesäkurssi.
Entäpä
ne arkipäivän ilot, joita lupasin aktiivisesti bongailla. Kyllähän noita vilahtelee kuin lintuja talvisella ruokintapaikalla, mutta harva laskeutuu lähelle saati tekee pesän.
Sanotaan, että pimeys ja kylmyys on tehnyt suomalaisista mollikansan. Siispä pimeyden ja kylmyyden torjuntaan. Meillä on kirkasvalolamppu käytössä joka aamu ja takassa pidetään tulta harva se ilta. Tammikuu on ollut myös tipaton, mikä on omiaan kohottamaan mielialoja. Yksi tärkeä mielialankohottaja arjesta kuitenkin puuttuu - hiihto. Surkeinta on, että liikkumattomuudesta on lyhyessä ajassa tullut lähes elämäntapa.
Helmikuussa ryhdistäydyn.
