Joululoma

Kiireinen joulunalusjuoksu päättyi yöjunan tuuditukseen. Työkiireet karisivat sitä mukaa kuin kilometrit etenivät ja kohta jo uni kaappasi väsyneen hoivaavaan pumpuliinsa. Aamulla heräsi kylmään todellisuuteen, siis oikeasti kylmään, makuuhytti oli kuin kellari! Junan lämmitysjärjestelmään oli tullut vika ja 30 asteen pakkanen tunki raikkaasti sisään. Onneksi määränpää oli lähellä ja pian pääsi bussin lämpimään jatkamaan matkaa. Olimme ensimmäistä kertaa reissussa ilman omaa autoa, mikä osoittautui varsin toimivaksi ratkaisuksi. Jatkoyhteys rautatieasemalta oli hotellin pihaan asti, joten matka taittui huolettomasti maisemia ihaillen.  

Ylläksellä on latuja mistä valita.

Hotelli oli viihtyisä ja rauhallinen, perheiden ja varttuneen väen suosima, ja ruokapöydät notkuivat. Tankattuja herkkukaloreita kulutettiin päivittäin ladulla, vaikka pakkanen paukkui. Reiteillä oli hiljaista, kevään ruuhkista ei ollut tietoakaan, mihin sää oli varmasti osasyyllinen. Meitä ei pakkanen pidätellyt, oikeilla varusteilla selvittiin paleltumatta. En malta olla mainostamatta luottotuotteitani, merinovillaisia liikuntasukkia, jotka pitivät varpaat lämpiminä ja silkkistä huppua, joka oli helppo nostaa suojaamaan kasvoja niin vastatuulessa kuin vauhdikkaissa alamäissäkin.

Kireä pakkanen sai ripsetkin kuuraan.

Mistä on hyvä loma tehty? Aikatauluttomuudesta, kiireettömyydestä ja pienistä elämyksistä. Kaamos uskomattomine väreineen oli huikea kokea, huikeinta oli kuitenkin pitää lomaa joulusta. Ainoat tekemäni jouluvalmistelut olivat joulukorttien kirjoittaminen ja jokunen lahjahankinta, jotka hoidin helpoimman kaavan mukaan eli pukinkonttiin syötävää ja juotavaa. Ei ollut ikävä vankilan joulujuhlaa, ei hautausmaalla käyntiä, ei joulukirkkoa, asioita joita luulin eniten kaipaavani, ei niin ikään joulukuusta, ei lahjoja. Sielu oli ykskaks vapautunut kaikista joulualkuisista perinteistä ja puolivelvollisuuksista. Tuo vapaus tuntui niin hyvältä, että ehdotin puolisolleni, en sentään vakituista joulureissaamista, vaan kotijoulun yksinkertaistamista. Joulu ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan eikä pinttyneisiin tapoihin. Joulu on mielentila.

Kaamoksen keskipäivän sävyjä.

Kaamos on päättynyt. Aurinko näyttäytyy hetkeksi.

Joulu meni jo

Joulu meni pääosin kotoillessa. Liikettä ulospäin aiheutti vain perinteinen jouluaamun varhaisjumalanpalvelus naapuriseurakunnan kynttilöin valaistussa kivikirkossa ja soittohuki vankilan jumalanpalveluksissa. Muurien suojassa on paljon ulkomaalaistaustaisia vankeja, rikosseuraamuslaitoksen mukaan noin 13% kaikista vangituista. Joulun puhuttelevin saarna oli kun yksi noista vierasmaalaisista alkoi virren Enkeli taivaan aikana itkeä. Mitä muistoja lie mieleen noussut? En milloinkaan väsy ihailemaan musiikin universaalia, tunteiden padot räjäyttävää tai sisintä hiljaa koskettavaa voimaa.

Tapaninpäivänä myrskysi kahdeksan tunnin sähkökatkon arvoisesti. Kynttilöitä, takkatuli ja sohva - ihanaa. Oli niin rento olo, ettei painanut huoli edes pakasteiden kohtalosta eikä ärsyttänyt läheisen ylikäytävän sähköviasta johtuva jatkuva kellon kilkatus. Kuunneltiin akkuradiota virran säästämiseksi vain uutisten aikaan ja elettiin hengessä mukana ”240000 taloutta ilman sähköä, 60000 vähemmän kuin tunti sitten, jee”. Vähitellen valaistui myös kotinurkilla, ensin syttyivät katuvalot ja sitten jo tuikki talojen ikkunoista. Tiistaina töihin starttasi virkistynyt virkanainen kuin pidemmänkin loman jälkeen.

Piiri pieni pyörii

Reilu viikko sitten tilasin joulujuurekset ja perunat Tamyn luomuruokapiiristä, johon kuka tahansa asiasta kiinnostunut voi liittyä, vaikkei olisi kytköksiä yliopistoon. No, puolisollani on kytkös ja tänään hän nouti tilatun satsin, kun työmatka kulki sopivasti Tampereen kautta. Tilaus on helppo tehdä verkkosivuilla ja tuotteet noudetaan yliopistolta kerran kuukaudessa erikseen ilmoitettuna päivänä. Hinnat ovat todella kilpailukykyiset vertaa sitten markettien tai luomukauppojen vastaaviin. Esimerkiksi kilo cashewpähkinöitä maksaa 14,90 ja kymmenen luomukananmunaa 2,30. Kelpaa nyt napostella, niin ja leipoa, joskin piparkakut tuli paistettua jo sunnuntaina. Tänäkin vuonna luotto-ohjeena palveli Paraisten piparkakut.

Joulu siis valmistuu pikkuhiljaa. Kortit on postitettu, muutama ikkuna pesty (kolminkertaisia kun pesee muutaman päivässä, ei kyllästy) ja tulevan viikonlopun siivous- ja jouluostossuunnitelmat tehty. Töissä tulee pitkää päivää, joten arki-illat ovat valmistelujen suhteen poissa pelistä, seurakunnan jouluhärdellin jälkeen kun kaipaa kaikkea muuta kuin joulujuttuja.

Joulu joutuu

Yksi hujaus kun ollaan joulun pyhissä. Töissä juhla on ollut työn alla jo kuukauden päivät ja huseeraaminen jatkuu kiihkeänä aatonaattoon asti. Yksi jouluateria on syöty ja huomenna alkaa joululaulujen veivaaminen, kun menen koko päiväksi vankilaan lauluvihkojeni kanssa. Vankila järjestää toiminnalliset pikkujoulut joka osastolla ja toivoivat elävää musiikkia askartelun ja leipomisen lomaan.

Oma joulu on vasta suunnittelun asteella. Sentään joulukortit merkkeineen on hankittu, mutta kirjoittamatta. Hetki sitten tilasin luomuruokapiiristä juurekset laatikkoruokia varten, niin ja saatiin kuusikin. Notta pikkuhiljaa.

Joulunalustunnelmia by Virkkukoukkunen. Kaikkia joulukortteja en hankkinut lähetettäväksi vaan iloksi itselleni tsemppaamaan kiireisen ajan läpi.