Petos lautasella

Viikonloppulukemisena ruotsalaisen Mats-Eric Nilssonin Aitoa ruokaa, väärentämättömän ruoan opas, joka on suoraa jatkoa hänen muutama vuosi sitten ilmestyneelle Petos lautasella kirjalleen. Pääosassa ovat lisäaineet, joita teollisesti valmistettuihin ruokiin tungetaan määrättömiä määriä. Tiellä kohti väärentämätöntä ruokaa tärkeintä on ohittaa pakkausten myyvät kuvat ja tekstit ja siirtyä suoraan tuoteselosteen tutkimiseen. Valitettavan usein sanat aito, kartanon, klassinen, kotitekoinen, säilöntäaineeton, luonnon, maalais-, mummon, oikea, perinteinen, tuore tai vanhan ajan ovat vain ruokatalojen keino luoda virheellinen mielikuva puhtaasta ja turvallisesta tuotteesta. Toinen käytetty kikka on viedä kuluttajien huomio epämääräisistä makeutusaine- ja lisäainelistoista korostamalla "ei lisättyä sokeria" tai "ei natriumglutamaattia". Ja kuluttaja luulee ostavansa terveystuotetta.

Kirja etenee aakkosjärjestyksessä eri tuotteiden epäkohtiin paneutuen ja vinkkaa, mistä löytyy aidot ja lisäaineettomat elintarvikkeet. Koska kirja on suomalaisiin oloihin muokattu, esimerkeissä seikkailee myös liuta tuttuja tuotemerkkejä. Mutta vilkaistaanpa.

”Oliivit ovat ensin vihreitä ja sitten, jos ne saavat olla puussa riittävän kauan, ne saavat erilaisia kauniita tummia sävyjä. Mutta huijausalalla ei ole aikaa antaa oliivien kypsyä vaan ne poimitaan, kun ne ovat vielä vihreitä. Ensin ne pannaan lipeäkylpyyn. Sen jälkeen ne käsitellään hapolla, joka muuttaa värin. Seuraavassa vaiheessa musta väri tasoitetaan rautaglukonaatilla E579. Pastöroinnin jälkeen ne enää pakataan purkkeihin ja myydään pahaa-aavistamattomille kuluttajille. Kovin suuri yllätys ei ole, että Rainbow'n, X-tran ja Euro Shopperin mustat oliivit on valmistettu tällä tavoin, mutta sama pätee arvostettuihinkin tuotemerkkeihin. Pirkan mustat kreikkalaiset Kalamata-oliivit ja Pirkan Luomu vihreitä ja mustia oliiveja eivät sisällä rautaglukonaattia.”

Oliivien lisäksi kirja paljasti monta muuta järkytystä, joita pahaksi onneksi löytyy myös omasta ruokakaapista. Kikkomanin vähäsuolainen soijakastike ja Linkosuon grillimaustetut ruissipsit on molemmat ostettu terveellisyyden nimissä - vähän suolaa ja paljon kuitua - sen enempää miettimättä, mitä muuta tuotteet sisältävät. Syntyikin ajatus lisäaineettomasta viikosta. Koska moinen edellyttää tarkkaa suunnittelua ja perehtymistä tuoteselosteisiin sekä mahdollisesti vaalean leivän leipomista itse, kokeilu on paras sijoittaa loma-aikaan ja mieluiten kesään, jolloin puhdasta ruokaa pukkaa myös omasta pihasta. Sitä odotellessa kohti lisäaineettomampaa elämää.

Kuva: Atar Kustannus

Vaskooli

Jos vuosi olisi jatkunut vanhaan malliin, olisin tällä hetkellä vetämässä kuoroharjoituksia. Miten oikealta luopumispäätös tuntuukaan, sielu on vapautunut taakan alta, taakka sekin, kun ajan puutteen vuoksi on joutunut hoitamaan homman vasemmalla kädellä, ja kun palavin innostus kuorotyöhön on hiipunut. On tuntunut hyvältä kuulla viestejä, että laulamisen ilo jatkuu.

Vietän yksinäistä koti-iltaa. Surullista sanoisi joku, mutta minä nautin. Takkatuli, kissa kainalossa ja hyvää luettavaa, lasillinen punaviiniä... ei tällä kertaa, menen vielä kultaa asemalle vastaan. Nyt menossa Kirsi Virtasen Lupa olla nainen ja Hilkka Olkinuoran Elä ihmeessä, tuhti paketti naisasiaa siis. Viimeistään tässä iässä sitä toivoisi, että elämän vaskoolista erottuisi hiekan seasta ne kaikkein merkityksellisimmät kultahiput, joiden olemassaolon on salatulla tavalla tiennyt, mutta ei ole tohtinut suodattaa turhan ja tarpeettoman seasta. Eli tervettä itsekkyyttä peliin. Lempeyttä itseä kohtaan ja sitä, että alkaa elää itseään kuunnellen. Keski-ikäisen naisen elämän kliseistä ehkä liikuttavin, oih, mutta niin tosi.

Kirjan viemää

Vuoden alusta kotikaupunki laajeni hotkaisemalla aimo alan maalaismaisemaa. Maaseudulla pelätään nyt palvelujen puolesta eikä syyttä, yksi kyläkoulu on jo päätetty lakkauttaa ja mitä vielä lakkautetaan, kun aika ehtii. ”Vievät kirjatkin” ajattelin itseäni soimaten, kun asioin alueen kirjastossa. Sivukirjastossa kirjoilla on hitaampi kierto ja siten suosikitkin ovat jonottamatta lainattavissa. Hyödynsin edun työmatkalla, joskin hieman huonolla omallatunnolla. No, olin ainakin lisäämässä toimipisteen asiakasmäärää, jos se joskus palvelun säilymisen vaakakupissa painaa. Mitään lakkauttamisuhkaa ei ole, mutta etuja on jo kavennettu mm. elokuvien laina-aikoja yhdenmukaisuuden nimissä lyhentämällä.

Mutta nyt siis lukutyön alla Michael Pollanin Oikean ruoan puolesta, heppu ja kirja, joista syksyllä kirjoitin. Sen verran on pätevää tekstiä, että päätin hankkia ravintokäsikirjaksi myös omaan hyllyyn. Tilasin alesta ja tänään tuli ilmoitus, että paketti on jo matkalla. Muitakin hankintoja Pollanin kirja aiheuttanee, nimittäin luomu-herätys on melkoinen. Mikäs siinä kunhan ei totalitarismiksi ärhäköidy. Olen etsiskellyt lähiseudulta luomutuottajia ja luomuruokapiiriä, mutta vielä ei ole tärpännyt. Sen sijaan eilen löytyi vallan mainio verkkokauppa GreenStreet, josta sieltäkin pian paketti saapuu.
Kuva: Atena Kustannus

Kirjastossa

Tänään käytin pitkästä aikaa kirjaston lehtisalin palveluita, kun tarvitsin tietoa seniorikännyköistä. Tekniikan Maailma testasi ja vertaili viime syksynä, Kuluttaja-lehti elokuussa, ja nih, molemmat lehdet tietysti lainassa. On siis pakko luottaa mutuun, tutun mutuun ja myyntimieheen, koska hankinta on perin juurin ajankohtainen. Puhelin tulee lahjaksi - äitiliini täyttää isoja pyöreitä perjantaina.

Ei kirjastoreissu turha ollut. Lueskelin muita Kuluttajia ja opin, että reilun kaupan kahvista hyötyy eniten suomalainen paahtimo ja että monen t-paidan kiva kuva on vähemmän kiva käyttäjälle ja luonnolle, terveydelle haitallisia ftalaatteja ja ympäristömyrkkyjä reilusti yli sallitun. Kauaa en moisista vääryyksistä murhetta kantanut, vaan lompsin poistohyllyn tarjontaa tutkailemaan. Runokirjarivistöt mykistivät ja 20 sentin kappalehinta. Onni valui virtana jäseniin. Hullunmyllyviikkojen keskellä ei ole hätäpäivää, jos jaksaa innostua itselle tärkeistä asioista. Aikaa ei ollut paljon, olin menossa kuoroharjoitukseen, joten valinta oli aikamoista hakuammuntaa. Illan kuluessa viidestä kirjasta kolme on osoittautunut oikeaksi helmeksi. Näitä on saatava lisää.