Kiinalainen juttu

Kahdeksan vuotta sitten aloitimme kiinalaisen aamuvoimistelun eli taijin harrastamisen. Viime vuonna tehtiin ensimmäinen matka Kiinaan, joka poiki harrastukseksi kiinan kielen opiskelun. Kansalaisopiston alkeiskurssin innoittamana mentiin jälleen Kiinaan. Koska kielen opiskelu jatkuu taas, tullee vielä kolmaskin matka.

Kotiuduimme eilen enkä aikaeroväsymykseltäni jaksa jaaritella kuin muutaman sanan. Kohdemaan tuttuus teki lomailusta rentoa, koska ruokailuja, kaupungilla liikkumista ym. arkisia asioita ei tarvinnut etukäteen jännittää. Valmismatka on muutenkin huoleton valinta, joskin kielitaidon testaus jää silloin vähemmälle. Vapaa-aikaa ei paljoa ollut, joten Pekingissä lipesimme yhteisestä ohjelmasta jo nähtyjen kohteiden osalta ja suunnistimme mm. maanalaiseen kaupunkiin, kirjakauppaan ja eläintarhaan. Hyvin pärjäsimme, joten seuraavana suunnitelmissa on omatoimimatka.  

Kuvakooste uusista elämyksistä.

Xianin kaoottiselta tuntuva liikenne...

...ja yli 35 asteen helle kaupungin muurilla.

Luontaislääkintään erikoistuneen markkinatorin valikoima...

... ja rohtojen henkeäsalpaavat tuoksut.

Valtaisa terrakotta-armeija...

... ja sotilaiden yksilölliset kasvonpiirteet.

Luotijunamatka Xianista Pekingiin.

Sumuinen Kiinan muuri.

Pekingin eläintarhan pandat.

Viime vuoden elämykset löytyvät täältä, täältä, täältä ja täältä.

Huh kesää

Helteet ovat muisto vain, mutta ei hätää, huhkimista on riittänyt eikä loppua näy. Eilen tuli koko talon kattava ikkunaremontti valmiiksi, joten ensi viikolla alkaa perusteellinen suursiivous. Asia on toki kirjattu kesäsuunnitelmiin ja käy mainiosti lomasta, koska olen sen verran kaheli, että pidän siivoamisesta, mikäli sen saa tehdä kiireettä.

Välillä on sentään lomailtukin: parin päivän kaupunkiloma Helsingissä ja leppoisa kesäyön pyöräretki. Joitain terveisiä pääkaupungista. Kuten tavallista suunnittelin jo kotona omat menemiseni (puolisoni istui aamupäivät työhönsä liittyvässä seminaarissa) ja listasin käyntikohteikseni Kiasman, Designmuseon ja Arabian museon. Luulin Kiasman olevan vain läpihuutojuttu, välipala ennen muiden museoiden avautumista, vaan toisin kävi, nykytaide imaisi minut mukaansa kahdeksi tunniksi.

Eija-Liisa Ahtila: The Clear House, 2004

Marja Kanervo: Ryijy (yksityiskohta), 1992/2013

Eija-Liisa Ahtilan mielen hajoamista pohtivat työt olivat kuvaavia, mutta kauniin toiveikkaita. Mitä siitä, että tila pirstaloituu, uusi järjestys on omalla tavallaan selkeä ja sen kanssa voi oppia elämään. Tulkinta on toki aina katsojan silmässä, ei epäilystäkään, etteikö joku kokisi labyrinttimaisia veistoksia ahdistavina. Menetystä ja surua käsittelevä videoteos Rukoushetki osui kipeän asian ytimeen. Tyhjään kotiin palaaminen koiran kuoleman jälkeen oli kuvattu pakahduttavan aidosti. Eläimet olivat tärkeässä osassa myös videoteoksessa Marian ilmestys, joka mielenkiintoisesti tutki ihmeen olemusta ja näytelmän keinoin pyrki avaamaan pyhää ja inhimillistä. 

Ehdoton suosikkini museossa oli kuitenkin Marja Kanervon Ryijy, huonetta kiertävä neliömetrien kokoinen höyhenistä koottu jäteöljyllä valeltu installaatio. Vaikuttava, jylhä, majesteetillinen, ja niin riipaiseva. Nimi nerokkaan yksinkertainen, Ryijy, tekstiili ajoilta, jolloin oltiin omavaraisia, viljeltiin ja varjeltiin. Nyt on toisin, luonto itkee, öljynorot valuvat seinällä kuin kyyneleet, kuva tämän päivän maailmasta ja ihmisestä. Taiteilijan Esiinkatoavaa-näyttely on sekä idealtaan että toteutukseltaan oikea helmi. Vähemmän on totisesti enemmän.

Heini Riitahuhdan suunnittelema Runo. 

Teema-mukin korvamuotti.

Tunteiden ja tulkintojen maailmasta oli mukava siirtyä käyttöesineiden yksiselitteiseen maailmaan Designmuseoon ja Arabialle. Jälkimmäiseen sovittiin treffit kullan kanssa. Kuulumisten ja kahvihetken jälkeen matkattiin raitsikalla takaisin keskustaan ja astuttiin laivaan. Puolentoista tunnin risteily vei halki upeiden maisemien ja osuipa silmään myös muutama vanha purjealus ja yksi muinaiseläin. Hieno kaupunkipäivä.

Kiinassa osa 4

Seitsemäs päivä
Aamuvarhain lähdemme Auringonnousun puistoon, jossa sadat kiinalaiset harjoittavat ruumiinkulttuuria hölkäten, kävellen, voimistellen, tanssien tai pallopelejä pelaten. Yritämme ujuttautua portin lähellä voimistelevaan taiji-ryhmään, mutta muoto pitää sisällään peräti 118 liikettä ja saa 24 liikkeen sarjaa harjoitelleen aloittelijan päästään pyörälle. Luovutamme vähin äänin ja jatkamme kuntoilua jalan.

Helteen väreillessä ilmassa pitäisi sinnitellä vielä yksi temppelialue. Lämpötila kohoaa yli 35 asteen eikä edes tuulenvire helpota oloa, vettä kuluu ja varjopaikoissa on tunkua. Taivaan temppeli on kuitenkin näkemisen arvoinen paikka etenkin sen Pekingin symbolina tunnettu Hyvien satojen puolesta rukoilemisen halli. Täällä keisarit uhrasivat ja rukoilivat.

Iltapäivällä on vapaata aikaa. Tutustumme kullan kanssa paikalliseen rautatiemuseoon sekä maanalaiseen kiskoliikenteeseen. Pekingin metrossa pärjää hyvin ummikkonakin. Liput on helppo ostaa ja kun portilla katsoo, miten edellämenijä toimii, osaa kyllä, mutta vikkelä on oltava, ettei joudu sisääntyöntäjän survomaksi.

Viimeisen illan Kiinassa kruunaa Pekingin ankka -päivällinen, joskaan ei lintu mielestäni hääppöiseltä maistu ja on valmistusmenetelmiltäänkin arveluttava. Onneksi tarjolla on muutakin syötävää, ja juotavaa. Ilta on lämmin ja taianomainen.

Hyvien satojen puolesta rukoilemisen halli.

Taivaan alttarin uhrikivellä viivähtäjät toivovat pitkää ikää.

Lopuksi
Viimeinen päivä on matkustuspäivä. Hotellilta lähdetään silmä kourassa kohti lentokenttää, jossa vastassa tutut rutiinit ja odottelua tai viimeisten ostosten tekoa. Lento lähtee ajallaan. Matka tuntuu päiväsaikaan paljon lyhyemmältä kuin yöllä ja kuin huomaamatta ollaan Suomen ilmatilassa. Helsingissä on aika hyvästellä mainio oppaamme ja muu retkiporukka. Hieno viikko, josta jäi paljon upeita muistoja ja kipinä matkustaa itään toistekin.

Kiina on suuri maa ja nähtävää riittää joka kolkalla. Xian, Shanghai, Hongkong, terrakotta-armeija ja muut ihmeet. Kiina on myös varsin turvallinen maa. Pekingissä ainoa varoituksen sana koski kaaosmaista liikennettä ja satunnaisia taskuvarkaita, joista molemmista selvittiin valppaudella. Aurinko talttui suojakertoimin ja lierihatuin sekä minulla päivän- alias sateenvarjon avulla. Taisteluun vatsanväänteitä vastaan käytiin pulloveden, punaviinin, maitohappobakteerinappien ja  käsidesin voimin. Kaikkea syötiin, mitä tajottiin, ainakin maistettiin, paitsi minä en sieniä ja mereneläviä, ja tauditta selvittiin. Moni herkullinen ruokalaji tuli suosikiksi, kuten pähkinäkana, hapanimeläpossu ja erilaiset kasvishöystöt, kiireetön puikoilla syömisen taitokin opittiin.

Matka ylitti odotukset moninkertaisesti. Kaiken hehkutuksen keskellä voi tietysti aiheellisesti kysyä, kuinka eettistä on matkustaa monien epäkohtien Kiinaan, mutta se on toinen tarina se. Päätän raporttini tältä erää tähän.

Kiinassa osa 3

Viides päivä

Jäljellä on vielä yksi muurirutistus, tällä kertaa suositulla turistireitillä, jossa kansainvälistä tunnelmaa riittää tungokseksi asti. Lähdemme ruuhkien välttämiseksi matkaan varhain aamulla. Kivutessa ylös iskee ahneus - eiköhän mennä vielä yksi torninväli ja vielä ja vielä - ja alas on tultava juosten, jotta ehditään bussille. Länsimainen turisti on kiinalaisille nähtävyys jo sinänsä - nauru raikuu ja kamerat räpsyvät - miten onkaan juostessaan muuria alas sauvoilla vauhtia lykkien. Hiki virtaa, mutta selvitäänpä näppärästi kärkkäistä matkamuistomyyjistä, jotka eivät ehdi edes hihaan tarttua. Majatalossa pikainen suihku, kimpsut kasaan ja nokka kohti Pekingiä.

Matkalla pääkaupunkiin vierailemme silkkimyymälässä ja neljän vuoden takaisten olympialaisen keskeisillä kisapaikoilla. Kaupungissa on mahdollisuus rentoutua kiinalaisessa jalkahoidossa tai viettää omaa aikaa. Valitsemme puolisoni kanssa jälkimmäisen tarkoituksenamme kuvata junia läheisellä rautatieasemalla. Pekingin ilta on lämmin ja äänekäs. Ihmiset kokoontuvat puistoihin, liikenne jatkuu yhtenä virtana ja polkupyörä- ja moporiksat kauppaavat turistille kyytejään.

Kiinan muuria edustusasussa.

Olympiastadion Linnunpesä.

Kuudes päivä
Aamulla hotellin tarjoaman ohjatun taiji-treenin jälkeen kävelemme surullisen kuuluisalle Taivaallisen rauhan aukiolle. Päivästä on tulossa kuuma ja lämpötila kipuaa ensimmäisen kerran yli kolmenkymmenen asteen. Hitaasti kiiruhtaen kulku on siedettävää. Aukiolla tuhannet ihmiset jonottavat Maon mausoleumiin, mutta meidän seurueemme jatkaa alueen toiselle reunalle ja pujahtaa puheenjohtajan kuvan alta Kiellettyyn kaupunkiin, 1400-luvulta peräisin olevaan keisarien asuin- ja hallintokaupunginosaan, jonne ei tavallisilla tallaajilla ollut asiaa. Hiilikukkulan laelta eteen avautuu hulppeiden kotien ja hallintopalatsien kattomeri.   

Iltapäivä on varattu ostoksille. Nelikerroksisesta kauppiastavaratalosta löytyy roinaa joka lähtöön. Hinnat ovat pilvissä, joten tingittävää riittää. Nolla pois hintapyynnöstä ja vieläkin tippuu kymmeniä yuaneja. Yhteistä kieltä ei aina löydy, mutta laskimen avulla homma hoituu. Ostamme pellavaiset taiji-asut, luontaistuotteita ja teetä eli aidosti kiinalaista tavaraa emme länsituotteiden halpoja kopioita, joita on kaupan hyllymetreittäin. Hikisen ostoskierroksen jälkeen on mukava siirtyä viileään teatteriin seuraamaan akrobatiaesitystä. Sanat eivät riitä kuvaamaan taidokkaita temppuja, mutta jotain kertonee se, että surmanajonumerossa häkissä pyörii yhtäaikaa kahdeksan motoristia!

Three nights in Beijing makes a hard man humble by Juuso.

Taivaallisen rauhan aukiolta kohti Kiellettyä kaupunkia.

Kukkaloistoa fengshuin hengessä.

Kielletyn kaupungin keisarillisia kattoja.

Kiinassa osa 2

Kolmas päivä

Chengden alueella on temppeleitä vieri vieressä kiitos viisaan keisari Kangxin, joka piti viholliset tyytyväisenä rakennuttamalla heille tuttuja palvontapaikkoja. Aamupäivän kohteena on Putuozongcheng, keisarin ja tämän äidin syntymäpäivien kunniaksi rakennettu kopio tiibetiläisestä Potalan palatsista. Monumentaalisen rakennuskokonaisuuden ytimeen kivutaan askelma askelmalta ja portti portilta. Suuret kulissinomaiset seinät kätkevät sisäänsä asuintiloja ja kullatun temppelin.

Chengdessä riittää temppeleitä. Takana Putuozongcheng.

Vauraus, valta, terveys. Porteista on mistä valita.

Buddhat koristavat seinämää kuin kynttilät syntymäpäiväkakkua. Kuusi keisarin vuosikymmenille, 80 keisariäidin vuosille.

Seinämän suojissa piilottelee kultainen temppeli.

Iltapäivällä on aika jättää Chengde ja ajaa maaseudulle Jinshanlingiin Kiinan muurin kupeeseen. Asetumme paremmat päivänsä nähneeseen majataloon, jossa homeen haju lyö jo ovella vastaan. Vierailtuamme paikallisessa kodissa herra Zhoun luona pääsemme retken nimikkoteemaan. Great Wall - sauvakävelyä Kiinan muurilla. Sää on mukavan pilvinen ja jalka lennokas harppaamaan paikoin jopa 60 senttiä korkeat askelmat. Sauvat ovat oiva apu niin nousuissa kuin laskuissa.

Nämä "Pispalan portaat"...

...jatkuvat silmänkantamattomiin.

Neljäs päivä
Pieni pisarointi säikäyttää aamulla pahan kerran, koska meininki on viettää koko päivä muurilla. Puolisoni kuvaus muurista löytyy täältä. Onneksi sade jättää retkeilijät rauhaan ja säästä kehkeytyy patikointiin mitä ihanteellisin, pilvipoutaa ja lämpöä reilut parikymmentä astetta. Reitin alkuosa on entisöity, loppuosa viehättävästi rapautunut, kuten muinaiselle puolustuslinjalle hyvin sopii. On kaunista ja hiljaista. Eväät maistuvat leppeän tuulen vilvoittaessa. Simataihin asti emme pääse, koska osa muurista on suljettu hotellityömaan vuoksi. Virka-asuinen herra ystävällisesti käännyttää matkailijat viimeiseltä tornilta ja suostuu valokuvattavaksi.

Patikointipäivän jälkeen on aika vaihtaa majapaikkaa. Matkalla Mutinayn kylään, josta löytyy hieman tasokkaampi majatalo, poikkeamme lastentarhassa sekä soluemalitehtaasssa tutustumassa perinteiseen kiinalaiseen koristelutekniikkaan. Vaikka kyseessä on tehdas, jokainen monimutkainen vaihe tehdään käsityönä. 

Vartiotornien jono.

Tuhansien kilometrin nauha.

Emalivärit valmiina käyttöön.

Perinteisiä kiinalaisia cloisonné- eli soluemaliruukkuja.

Kiinassa osa 1

Prologi

En ole Ruotsia ja Viroa lukuun ottamatta käynyt ulkomailla sitten nuoruusvuosien, jolloin perheen kanssa lomailtiin muutamana kesänä Kreikassa ja Bulgariassa. Siispä puolisoni kanssa päätettiin ottaa vuosikymmenten matkailemattomuus korkojen kera takaisin ja suunnata liikunta- ja kulttuurilomalle Kiinaan. Ajatus pelmahti ensi kerran tajuntaan kolme vuotta sitten Kaukoretket -esitettä selatessa, mutta hämäläisinä toimeen tartuttiin vasta nyt.

Helsinki - Peking. Illalla lähdetään ja aamulla ollaan perillä. Lentämisessä on edelleen sama hohto kuin pienenä. Moottorien jylinä, nousukiito, maisemat ja pilvet, mutta on paljon uuttakin. Viihdekeskus tarjoaa ajankuluksi maisemakameraa, elokuvia, musiikkia ja pelejä, turvallisuusdemonstraatiokin katsotaan näytöltä eikä lentoemojen esityksenä. Lapsia ei enää ei kutsuta ohjaamoon tutustumaan eikä laskeutumisen jälkeen taputeta. On tyyny ja peitto lentoyhtiön puolesta ja ruokailu kaksi kertaa. Yritän nukkua, mutta vähiin jää. 

Ensimmäinen päivä

Kone laskeutuu pehmeästi Kiinan kamaralle. Neliökilometrin laajuinen maailman suurin terminaali on varhaisaamun tunteina vielä hiljainen. Rakennuskompleksin kokoa kuvaa hyvin se, että matkalaukkujen hakuun alueen toiselta laidalta tarvitaan junakyyti. Kun lentokenttärutiineista on selvitty, hypätään bussiin ja matka jatkuu läpi jylhien ja vehreiden vuoristomaisemien kohti Chengdeä. Kolmetuntinen ajomatka on elämys ensikertalaiselle Kiinan kävijälle. Verkkokalvolle tallentuu niin vuorten rinteillä kasvavat männyt ja tuijat kuin jokainen viljelykäyttöön muokattu pieni pläntti laaksoissa ja pengermillä, on maissia, pähkinäpensaita ja hedelmäpuita. Perillä kaupungissa majoitumme hotelliin keskustan tuntumaan. Puolisoni matkakertomus löytyy täältä.

Taukopaikka matkalla Chengdeen. Kiinan muuri näkyy.

Näkymä hotellin parvekkeelta Rehe-joelle.

Taannoin uutisoitiin, etteivät suomalaiset osaa suhtautua riittävän vakavasti helteeseen, koska geneettistä muistia dominoi kylmyydeltä suojautumisen taito. Toista on lämpimän ilmanalan maissa. 1700-luvulla Kiinan mantsukeisari pakeni Pekingin kuumuutta veden äärelle Chengdeen, jonne rakennutti laajan kesäpalatsin "Kuumuudelta suojautumisen vuoristokartanon". Iltapäivällä teemme aikaerorasituksen lievittämiseksi kävelyretken tuohon kuuluun rauhoittumisen ja virkistymisen kehtoon, jossa voisi nautiskella vaikka teetä. Lin Jutangin luettelemia "teenjuontiin sopivia hetkiä" löytyy lähes kaikkialta.

"Kesäpäivänä huvimajassa, johon näkyy lootuksenkukkia...

...maalatussa veneessä pienen puulaiturin vierellä...

...kun kutsut ovat päättyneet ja vieraat lähteneet...

...kuuluisain lähteiden lähettyvillä."

Toinen päivä

Aamu alkaa kipuamisella Pesukarttukalliolle, luonnon aikojen saatossa muovaamalle hiekkakivipaadelle. Matkalla katsastetaan myös Sammakkokallio, jonka luolissa rohkeimmat ryömivät, puolisonikin, koska uskomusten mukaan sairaudet eivät iske kiven alittaneisiin. Alaspäin mennään leppoisasti tuolihissillä maisemia ihaillen. Jalkauduttuamme tasaiselle maalle vierailemme paperileikkaukseen erikoistuneessa taidepajassa sekä Maailmankaikkeuden rauhan temppelissä, jonka yhteydessä toimii munkkiluostari. Ihmeteltävää ja ihailtavaa riittää joka askeleelle. Ilta päättyy huikeaan ulkoilmaspektaakkeliin, jossa satojen näyttelijöiden ja kymmenien hevosten kaarti loihtii eteen keisari Kangzin mittavan elämäntyön. Yö on Kiinassakin viileä. Lisää keisarista ja esityksestä täältä.

Pesukarttukallio.

Maailmankaikkeuden rauhan temppelin esipiha.

Rukoilemalla rauhaa. On suitsutusalttareita...

... ja rukousmyllyjä.

Räyhähenkiä karkoitetaan myös lippusiimoin...

...ja räystäillä istuskelevin kummajaisin.

Jet lag

Töttöröö mikä olo. Lomailtiin viikko Kiinassa ja sisäinen kello on nyt autuaasti sekaisin. Aamulla herää kukon laulun aikaan pirteänä ja iltapäivällä viiden kuuden maissa tipahtaa valveunitilaan vaeltelemaan ympäriinsä kuin zombie. Sinnillä valvoo iltakymmeneen, jotta aamu-unta riittäisi pidempään. Eikä väsymys ole ainoa oire, vaan oloa sulostuttaa myös ärtymys ja alakulo. Mennessä oireet eivät olleet näin pahat, mihin osaltaan saattoi vaikuttaa uuden ja erilaisen kulttuurin imu. Kestää kuulemma päivän per tunti toipua aikaerosta eli tästä tokenee juuri ja juuri juhannukseksi. Ehkä sitten on matkakertomuksen aika.