Nakkihomma

Hartauskirjoitusvuoro paikallislehteen on tämän työn varjopuolia. Sanottava vähenee sitä mukaa kun hartailu lehden palstalla lähestyy. Kaava on tämä: viikko ennen deadlinea otan vielä rennosti, paria päivää ennen aihehapuilua ja hätääntynyt vilkaisu kalenteriin. Kirkkovuoden tekstit auttavat harvoin alkuun, muutaman kerran jutun juuri on löytynyt virsikirjasta, mutta yleensä suollan jotain vuodenaikaan sopivaa ympäripyöreän humaania, ja - tätä en koskaan opi - aina viimeisenä iltana. Aamulla vielä hätäiset korjaukset tekstiin ja sitten helpottunut huokaus. Tällä kertaa minut pelasti reilun kaupan viikko.


Eri reilua

Kahvinkeitin porisee kutsuvasti keittiössä, ihana tuoksu leviää makuuhuoneeseen asti ja houkuttelee nousemaan. Unen lämpö jäsenissä, valon vasta virittäessä aisteja kuppi kuumaa herättelee parhaiten. Kotien aamiaispöydissä valmistaudutaan päivän puuhiin. Monelle aikuiselle aamun lehti kahvikupillisen kera on arjen luksusta, hyvä hetki, jolloin päivän murheet ovat kaukana edessäpäin.

Toisessa maapallon kolkassa nainen on jo kauan ollut hereillä. Hänellä on huoli omasta ja lastensa jaksamisesta. Koko perhe käy työssä kahviviljelmällä. Palkka on pieni ja riittää hädin tuskin toimeentuloon. Aamuväsyneet lapset aloittavat työpäivän nälkäisenä. Nuorin lapsista on sairas, mutta mahdollisuutta terveydenhoitoon ei ole. Työolot ovat huonot. Viljelyssä käytetään lannoitteita ja torjunta-aineita, joita työntekijät joutuvat käsittelemään ilman asianmukaisia suojavarusteita.

Aamukahvikupillinen suomalaisessa kodissa on yllättäen saanut kitkerän ja karvaan jälkimaun, samoin ne lukuisat kahvikupilliset, joita vuoden aikana kotona, kylässä ja kahviloissa nautitaan. Olemme kahvinjuojakansaa: paahdetun kahvin vuosikulutus asukasta kohden on jo pitkään pysynyt kymmenen kilon hujakoilla.

Ensi viikolla vietetään kirkkojen ekumeenista vastuuviikkoa rinnakkain reilun kaupan viikon kanssa. Vastuuviikon nostaessa esiin ihmiskaupan ongelmat marraskuulle asti jatkuvat reilun kaupan viikot pureutuvat maailmankaupan epäkohtiin.

Reilun kaupan merkki kahvipaketin kyljessä takaa tuotteen reilun alkuperän: kauppaa käydään ilman välikäsiä suoraan kehitysmaiden tuottajien kanssa. Viljelijät saavat kahvistaan oikeudenmukaisen, tuotantokustannukset kattavan korvauksen ns. takuuhinnan, joka on monen pientilan pärjäämisen edellytys. Muita konkreettisia hyötyjä ovat tarkat ympäristösäädökset, turvalliset työskentelyolot, lapsityövoiman käyttökielto sekä työntekijöiden saama asiallinen palkka ja oikeus liittyä ammattiyhdistyksiin. Reilusta kaupasta hyötyy yli miljoona kehitysmaiden pienviljelijää ja työntekijää. Osa reilun kaupan tuloista käytetään koko yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin kuten terveydenhuoltoon ja koulutukseen.

Jos ja kun ensi viikolla mietit päivän hyvää työtä, muista reilun kaupan tuotteet. Entä käytänkö itse reilun kaupan kahvia? Vuodessa ostan paketin tai pari. Auttaako se ketään? Olen tietoisesti yrittänyt pyristellä irti kyynisyydestä, passivoivasta ajatuksesta, jonka mukaan yhden ihmisen panos maailmanparannustalkoissa olisi mitätön ja turha. Teemme joka päivä ostopäätöksiä, jotka vaikuttavat vähäpätöisiltä, mutta joilla on maailmanlaajuisia vaikutuksia. Kristuksen esimerkki rohkaiskoon meitä kantamaan vastuuta lähimmäisistämme ja yhteiskunnallisista asioista. Meidät on kutsuttu toivoon. Saamme reilusti uskoa, että jokainen reilun kaupan tuote, joka päätyy ostoskoriimme, on askel kohti oikeudenmukaista maailmaa.