Valohoitoa

Suuri osa ihmisistä kärsii pimeänä vuodenaikana väsymyksestä ja mielialan laskusta, toiset putoavat masennukseen, toisilla pimeys ilmenee kevyemmin eli niin kutsuttuna kaamosrasituksena. Kumma on tämä biologinen ajastin, joka pimeään aikaan heilauttelee hormoneja ja elintoimintoja niin, että mieluusti vain kääntäisi kylkeä ja heräisi vasta kevään luksi-ilotteluun. Vaan ei onnistu talviuni ihmisiltä, väsyttää ja masentaa, kiloja kertyy ja aloitekyky on nollassa.

Kirkasvalohoitoa on jo pidemmän aikaa markkinoitu pimeydestä kärsivien avuksi. Valaisimen ääressä paistattelu poistaa oireita, koska verkkokalvon kautta annosteltu valo etenee hermoratoja pitkin suoraan aivojen vuorokausirytmiä säätelevään osaan ja vähentää käpylisäkkeen erittämää unihormonia eli melatoniinia ja siten nostaa vireystilaa.

Kuva: www.innojok.fi

Viikonloppuna meidänkin huusholliin hankittiin pyöreä kirkasvalolamppu, jonka loisteessa olen paistatellut päivittäin aamupalapöydässä noin puoli tuntia. Käyttöohje varoitteli ensimmäisten hoitokertojen jälkeen ilmenevästä mahdollisesta lievästä päänsärystä tai silmien rasittumisesta. Oireilu on normaalia ja menee yleensä ohi muutamassa päivässä. Hyvä niin, sillä oireita on. Valo saa minut huonovointiseksi. Onttoa oloa voisi verrata orastavaan matkapahoinvointiin paitsi, että se menee pian ohitse. Mutta katsotaan. Jäämme uteliaana odottamaan valohoidon vaikutuksia. Voihan toki olla niinkin, että on turha pullikoida luontoa vastaan ja ottaa pimeys kiltisti myös mieleen.