Naamakirja

Eilen se sitten tapahtui, liityin Facebookiin. Saan kiittää tai syyttää oikustani Vaatevallankumousta, nimittäin kampanjan tiedot olivat enimmäkseen fesessä ja osattomuuteni jakaa tärkeä asia vaivattomasti harmitti. Päätös liittyä yhteisöön sinetöityi paikallisen käsityöyrittäjän, FinnLean putiikissa. Nyt on pää pyörällä, välillä ahdistukseen asti, mutta eiköhän sosiaalisuuteen totu myös netissä.

Iltapäivällä otin pitkästä aikaa tuntumaa urkuihin. Viisi vuotta on mennyt muissa töissä eikä viitseliäisyys ole riittänyt urkuparvelle kapuamiseen ja soittotaidon ylläpitämiseen. Pianoa olen kyllä pimputtanut niin kotona kuin kolme neljä kertaa kuussa vankilan kirkonmenoissa. Kyllä oli kankeaa aluksi, mutta parin tunnin tahkoamisen jälkeen yhteys selkäytimeen löytyi ja soitto alkoi kulkea. Sunnuntaina sitten tositoimiin.