Kello herätti viideltä. Reilun aamupalan jälkeen polkupyörän selkään ja rovastikunnan seitsemää kirkkoa kiertämään. Säätiedotus lupasi navakkaa tuulta ja puoliltapäivin sadetta, joten varusteet valittiin sen mukaan eli tuulen- ja vedenpitävää päästä varpaisiin. Kevyempi vaatetuskin olisi ehkä riittänyt, sillä varsinainen sade alkoi vasta viimeisellä etapilla ja silloin olisi jo koti häämöttänyt.
Varsinainen riesa oli tuuli. Ysitiellä Hakkilan suora ja Naulin aukea oli aikamoista puskemista eikä toiseksi jäänyt meno Valkeakoskellekaan. Kulta uhrautui tuulenhalkaisijaksi, joten minun oli kevyt pyöräillä takana. Tai no kevyt ja kevyt. Yli 90 km:n lenkki alkaa loppumatkasta painaa, vaikka mitä tekisi. Ihmeesti kuitenkin energiaa riitti, kiitos mehutankkauksen ja säännöllisen harjoittelun. Liekö myös erään stressaavan asian loppuun saattaminen eilen antanut fyysistä potkua.
Kotona saunottiin ja otettiin sohvalla makoisat tirsat ennen kuin lähdettiin syömään kunnon pihviateria. Ensi viikon lauantaina on seuraava fyysinen koitos, Kesäyön marssi, jossa kunnon ohella mitataan myös jalkapohjien kestävyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti