24. lokakuuta 2010

Viikonlopun viettoa

Muutama kirpakka pakkasyö ja kovat tuulet ovat saaneet aikaan sen, että kaikki puut, myös kirsikoita ja omenoita oksillaan kannatelleet, ovat luovuttaneet lehtensä kiltisti yhtä aikaa. Koko viikonloppu on mennyt rennosti haravan varressa. Ja mikä on haravoidessa. Hyvissä ajoin ennen lehtisadonkorjuuta puolisoni nikkaroi komean, kaksiosaisen noin kymmenkuutioisen lehtikompostorin. Ohjeet Verlan ja Klamilan malliin löytyivät netistä, ja niitä hyödynnettiin soveltuvilta osin. Kompostikarsinan pohjalle asetettiin risukerros ilmanvaihdoksi, päälle on kärrätty lehteä ja puutarhajätettä, maatumista edistää ureatujaus, joka tulee säännöllisesti kissojen vessapelleteistä. Keittiöjätteitä syövä Biolanin pikakompostori höyryää vieressä eli multatuotantoa on omasta takaa.

Pihanpuuhastelun lisäksi viikonloppuun on mahtunut monenmoista muuta kivaa: perjantaina retki VR:n konepajalle Hyvinkäälle ja äidin syntymäpäivät.

Konepaja oli mielenkiintoinen kohde. Raskaansarjan miehinen maailma, jossa ei voinut kuin ihmetellä tekniikkaa ja erityisosaamista. Muutama nainenkin työhaalareissa hääri. Minulla oli jokunen vuosi sitten iili hakea naisten hitsauskurssille, mutta sitten seurakuntakeikka sai jatkoa ja aikomus jäi. Ehkä kummitädiltä saatu naisenmalli on jäänyt jonnekin mielenpohjalle muhimaan. Lapsena tärkeä juttu oli tunnistaa maisemasta "kummitädin tehtaanpiippu". Rakkaan ja rempseän tädin käsissä syntyi sorvilla ja hitsillä, mutta myös virkkuukoukulla ja kangaspuilla.

Lahja- eli senioripuhelinpähkäily ratkesi helposti. Kannatti kysyä tutun mutua asiasta. Ei hänellä näkemystä kännykkämallien paremmuudesta ollut, mutta kyseinen kapine vähän käytettynä ja tarpeettomana laatikossaan. Päivänsankari sai puhelimen ja lahjaksi kauneus- ja jalkahoitolan palveluita. Äiti siis täytti 80 vuotta ja juhli perhepiirissä tarjoten maittavat sapuskat joukolleen. Sota-aikana eläneet vanhemmat olivat kova juttu alakoulun historian tunnilla. Meitä oli vain kaksi, jotka viittasimme opettajan kysyessä asiaa. Onneksi se toinenkin, muuten käteni liike olisi ujouden vuoksi pysähtynyt hiplaamaan kaulaa tai korvalehteä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti