Lumitöiden uuvuttamana nukuin yöllä kuin tukki. Aamulla aikaisin ylös ja varhaispendolinolla Tampereelle. Junia oli myöhässä suuntaan ja toiseen, joten kotikylän asema oli matkustajakuhinaltaan kuin suurempikin city. Aamukahvin jälkeen istumalihasten testaus koko päivän kestäneessä Vankilan arki -seminaarissa, jossa viranomais- ja tukitoimijatahojen lisäksi kuultiin parhaillaan lusivan elinkautisvangin ja vankilakierteestä selvinneiden ex-rikollisten selviytymiskeinoja. Lähes kaksisataa tyytyväistä kuulijaa antoi raikuvat aplodit päivän päätteeksi.
Ollako koulutuksissa tavoitettavissa vai ei, siinäpä kysymys. Vapaapäivien suhteen pidän tiukkaa linjaa ja työkänny on visusti kiinni, mutta palavereissa ja koulun penkillä teleliikennettä tulee yleensä silmäiltyä ja otettua soittajiin yhteyttä heti kun mahdollista. Se on palvelua, joskin mielestäni myös huono tapa. Ihanne olisi, että voisi 100% keskittyä meneillään olevaan. Jokainen tauolla soitettu puhelu on pois kahvipöytäkeskusteluista ja hajottaa muutenkin ajatuksia. Ja sitten vasta hajottaakin, kun tulee viesti pulassa olevalta työkaverilta, jonka avaimet olen unohtanut palauttaa...
Illalla ladulle lyijynraskain jäsenin porkkanana sauna. Nihkeää oli meno ja saunan lämmössäkin toivomisen varaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti