Kuinka sattuikin, että puolisoni tarvitsee uuden akkuporakoneen juuri, kun minä poden saumurikuumetta. Ei, tämä ei ole mitään tasa-arvonapinaa miesten ja naisten töistä, ei tahtojen taistelua hankintojen tärkeysjärjestyksestä, vaan kiintoisa huomio mielen liikkeistä. Se, että kulta tarvitsee porakoneen, tekee minun hankintani jollain oudolla tavalla oikeutetuksi ja toisin päin. Kaupoille voi mennä hyvillä mielin, kun tietää, että toinenkin saa haluamansa. Viime päivät olemme suorastaan yllyttäneet toisiamme ostoksille.
Pari viikkoa sitten innostuin ompelemaan itselleni vaatteita, mitä ei ole tapahtunut opiskeluaikojen jälkeen. Pellavatunikan ompelu sujui vielä hyvin, mutta trikoovaatteiden loputtoman pitkältä tuntuvia saumoja huolitellessa tuskastuin ja aloin haikailla saumurin perään. Ja tässä sitä ollaan, viikonloppuna tutkin saumauskonetarjontaa netissä, nyt lähden Tampereelle erikoisliikkeisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti