Metsän kutsu soi niin voimakkaana, että eilen sateesta välittämättä suuntasin kulkuni
Kirveslammin Natura-suojelualeelle Viialan ja Vesilahden rajalle. Kaivoin paikallislehdestä leikkaamani ajo-ohjeen esiin, puin sadevaatteet ylleni ja lähdin kohti "satumetsää". Parinkymmenen minuutin automatkan jälkeen samoilin pari tuntia metsässä, ensin merkittyjä ulkoilureittejä pitkin sitten kartan ja kompassin turvin omia polkuja tallaten.
Kirveslammin ydinosa on hienoa vanhaa metsää, jossa lukuisat lahopuut luovat mainiot elinolosuhteet rikkaalle eliöstölle aina liito-oravasta lähtien. Monipuolinen on itse aluekin, aarniometsän lisäksi löytyy lehtomaisia osia, soita, kallioita ja kuivaa kangasmetsää. Minua sykähdyttivät eritoten kuusivoittoisen metsän vanhat haapayksilöt.
|
"Tuoksut vanamon... |
|
...ja varjot veen." |
|
Haapa taimena... |
|
|
|
...ja elämää nähneenä vanhuksena. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti