14. joulukuuta 2014

Paremmat piparkakut

Tänään leivonta jatkui eikä yhtään harmittanut ylimääräinen vaiva, sillä kahteen pekkaan uurastaen puolikas annos taikinaa oli hetkessä pipareina. Näissä voilla leivotuissa on juuri oikea paraislainen maku ja rapeus! Nyt meillä on sitten kahdenlaisia pipareita, joista toiset syödään itse ja toiset tarjotaan vieraille.

Paraisten piparkakut
Alakoulun lukukirjassa oli satu nimeltään Ketun piparit, jonka juju oli hyvissä ja pahoissa pipareissa. Leipuri Jänis opetti oppipojalleen taikinanteon saloja, luetteli runomittaan voit, siirapit ja mausteet, pippuriakin hyppysellinen, ja lopuksi - tämän runopätkän minä muistan -  "sitten taikinaasi kauhot varovasti vehnäjauhot, kokonainen kilo niitä kaada tähän taikinaan, sitten pääset leipomaan!" Leipurimestarin pipareista tuli suussasulavia. Kun oli oppipojan vuoro leipoa, hän muisti ohjeen väärin ja laittoi taikinaan kilon pippuria ja hyppysellisen jauhoja. Tulipa kettu sitten leipomoon ja ilkitöillä uhaten vaati saada piparit ilmaiseksi. Viisas leipurimestari antoi maistiaiseksi pippuripiparin ja ketun yskiessä pahaa makua suustaan sanoi maun johtuvan ainoastaan varastamisesta. Kettu ei asian laitaa uskonut, mutta suostui lopulta kokeilemaan rehtiä kauppaa. Maksettuaan herkkunsa hän sai aiemmin leivotun herkkupiparin ja uskoi. Repolainen poistui nolona eikä vähään aikaan ketkuillut.    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti