Naivismin lumoa

Sateen rummutus herätti aamuun. Vaan ei hätää, variksetkin sen tietävät: kohta kirkastuu. Siispä päivällä taajamajunan kyytiin ja Iittalaan. Jätin lasimäen houkutukset ja lompsin suoraan taidenäyttelyyn vanhalle puukoululle. Oli rauhallista, vain muutama näyttelyvieras, joten oli tilaa ja malttia kierrellä luokissa pitkän kaavan mukaan. Viehättävä tila natisevine lattialankkuineen ja viehättävä näyttely, joka avattiin yleisölle toissapäivänä.

Kohta kirkastuu, Pertti Ylinen 2010

Naivistit on Iittalan kesässä jo 23. kertaa. Kolmeltakymmeneltä taiteilijalta neljäsataa teosta, joissa kutkuttavia yksityiskohtia, oivalluksia, väri-ilottelua ja hyvää mieltä. Sadunomaisissa tuokiokuvissa tulvii ymmärtävä huumori, joka puhaltaa kipeistäkin aiheista pipin pois. Taulut ovat esillä kolme kuukautta ja samalla lipulla voi käydä näyttelyssä vaikka joka päivä. Täytyypä panna tiketti sadekesän varalta talteen.

Sataa

Tuulen piiskaama sade ropisuttaa ikkunapeltiä ja pisarat valuvat ruutua pitkin kuin kyyneleet. Ankea äänimaisema on kuin repäisty syksystä keskelle väärää vuodenaikaa. Kostea koleus tunkee luihin ja ytimiin. Ei, en minä lomaani sure, päinvastoin sade huuhtelee laiskottelusta johtuvaa syyllisyyttä kuin kirvelevää haavaa - helpottaa. Edelleen on villakoiria ja tiskejä, ja taimetkin kaipaavat ulkoilmaa. Vanha kansa tosin on sitä mieltä, että ennen kesäkuun kymmenettä ei kasvien kanssa kannata vaivautua. Hyvä niin. En aio tehdä sitä klassista virhettä, että lomalla listaisin kaikki rästiin jäänet kotityöt ja puurtaisin niiden parissa. Jos inspis iskee, niin se on sitten eri asia. Mutta nyt on aika nauttia takkatulesta ja jalosta joutilaisuudesta.

Eilen oltiin vanhan valtaväylän kupeessa syömässä. Sillan mukaan nimetty maisemaravintola oli hiljainen ja rauhallisesti nautiskellen täytettiin marssin tyhjentämät energiavarastot. Tänäänkään minun ei kaupassa käyntiä lukuun ottamatta ole tarvinnut osallistua ruokahuoltoon kiitos puolisoni, joka laittoi niin aamiaisen kuin päivällisenkin. Luksusta. Olen lukenut lehtiä ja roikkunut netissä, lomamielellä tietysti. Joku päivämatka olisi kiva tehdä. Iittala? Hämeenlinna? Helsinki? Turku? Jää nähtäväksi.

Marssin tahtiin

Nyt voi hyvällä omallatunnolla lomalla laiskotella, kun alkajaisiksi tuli pisteltyä 40 kilometrin lenkki kosteassa kevätillassa. Vantaalla järjestettävä Kesäyön marssi haastaa kiireettä ja kilpailutta ylittämään itsensä hyvän seuran ja vähän kivunsiedonkin avustuksella.

Lähtökohdat eivät olisi voineet olla ankeammat. Viime vuoden marssi oli yhtä tuskaa jatkuvan sateen ja märkien jalkineiden vuoksi, ja kun sitten eilinen täsmäsää Vantaalle lupasi alueen yli pyyhkäisevää saderintamaa, mieli hapuili luovuttamisen suuntaan. Eiköhän jäädä kotiin? Sen verran asian kanssa jahkailtiin, että lähtö viivästyi ja ehtimisen kanssa teki tiukkaa varsinkin, kun kehätieltä ajettiin harhaan ja järjestäjä kämmäsi puolisoni marssikortin kanssa. Vaikka olimme ilmoittautuneet hyvissä ajoin huhtikuussa, kortiton kumppanini joutui jonottamaan jälki-ilmoittautuneiden luukulla. V-käyrä oli pilvissä, kun viime vuoden toisintoa peläten kiireesti teipattiin jalkapohjat ennen lähtöalueelle siirtymistä. Mieli sentään kohentui Kaartin Soittokunnan rokahtavien tahtien myötä. Kuudelta Jone Nikula lähetti pitkämatkalaiset marssille.


Pisin matka koostui tänä vuonna kahdesta 20 km lenkistä, jotka kulkivat osan matkaa samoja reittejä. Henkisesti tiukin paikka oli saapuminen ensimmäisen lenkin jälkeen urheilupuiston alueelle, jossa lyhyempien matkojen marssijat jo autuaana käyskentelivät maaliin. Vaikka sade oli loppunut ja kengät olivat kuivat, kantapäissä pisteli lievä hiertymien tuntu. Kestänköhän vielä toisen lenkin? Tienhaara matkan varrella eli mahdollisuus tarvittaessa kiepsauttaa lyhyemmälle reitille antoi uskallusta jatkaa. Kun valinnan aika koitti, tsemppikärpänen puraisi. Eiköhän yritetä nelikymppinen? Ja kyllä kannatti. Kaksikymmentä vuotta olen odottanut, että puolisoni pääsisi ”en minä osaa" -tekosyistä ja laulaisi, ja marssiessa se sitten tapahtui. Hämärässä yössä hän ykskaks kajautti kertosäkeen Palefacen Talon omistajasta. Minä olin sitä ennen malliksi hoilannut kaikkea matkan varrella nähtyyn liittyvää, kuten Tuoksuvat tuomien valkoiset kukkaset ja Taksin katolla vilkkuu yön ainoa valopilkku. Joku tohtii laulaa ainoastaan humalassa, mutta niin vain liikunnan endorfiinipiikkikin rohkaisee.

Kilometrit kuluivat. Kantapäät ilmoittivat itsestään joka askeleella, mutta kivun sai turtumaan lyhyellä askelluksella. Maaliviiva ylitettiin kuuden tunnin ja 50 minuutin talsimisen jälkeen, suukko, mitali ja diplomi kouraan ja sitten autolle sukkien ja kenkien vaihtoon. Tehon voimalla puolisoni ajoi kotiin, missä ensi töiksi sauna päälle. Kissat olivat hölmistyneen oloisia, ihmeissään tietysti yökukkujista ja myöhäisestä iltapalasta. Venyttely ja löyly hoitivat kipeytyneitä jäseniä ja vasta neljältä päät painuivat pieluksiin.

Nukkuneen rukous

Jokaisen työpäivän jälkeen olen ottanut vähintään tunnin tirsat eikä sittenkään tahdo virta riittää iltaan asti. Villakoirat pyörivät jaloissa ja tiskipöytä notkuu astioista, taimet nuokkuvat hoidon puutteesta kuten minäkin, väsyneenä terveelliset elämäntavat eivät vain innosta.

Sunnuntain työpäivään mahtui puolentoistasataa kohtaamista, kun reippaat ihmiset pyöräilivät kirkolta kirkolle, kuka parilla kirkolla käyden, kuka kiertäen kaikki rovastikunnan seitsemän. Aina kun minulle on sattunut työhuki pyöräilypäivänä, osallistujalappujen leimausta ja mehutarjoilua, puolisoni on laittanut mukaani lajitelman työkaluja sekä paikkasarjan ja pumpun siltä varalta, että joku pyöräilijä tarvitsee kättä pitempää. Itse olen sujauttanut kassiin vielä jesarirullan. Jesaria on kerran tarvittu ja tänä vuonna ensimmäisen kerran työkaluja. Oli ilo vastata täyden palvelun huoltopisteestä. Pyöräilijä nikkaroi nopeasti pedaalin kuntoon ja tyytyväisenä jatkoi matkaansa.

Päivä oli värikäs, kirkonmäellä jopa hiihdettiin kilpaa puruihin säilötyllä lumella, mutta jätti ylityötunteineen vireystilaan jäljen, jota eiliset iltatyöt vain pahensivat. Vaikka pidän vaihtelevasta ja joustavasta työajasta, joskus käy mielessä, olenko sittenkin enemmän kahdeksasta neljään -ihminen. Ei, en ole. Vielä kolme päivää ja sitten alkaa kolmen viikon loma, ja toinen samanlainen kahden kuukauden päästä.

Testit

Tilasin viikko sitten Kuluttajan ja eilen postilaatikkoon kolahti kaupanpäällisenä uusin numero. Tuli luettua kannesta kanteen. Asiallinen lehti, josta on varmasti paljon hyötyä. Testejä riittää joka lähtöön ja lisää pääsee tutkailemaan lehden verkkosivuilta. Eivät testit tietenkään kaikkea kata, nytkin kalaöljyvalmistevertailusta puuttuivat juuri ne merkit, joita meillä on puolisoni toimesta käytetty, mutta jonkinlainen käsitys valmisteista syntyi ja samalla sai paljon täsmätietoa rasvahappojen vaikutuksista.

Kevätnumero testasi näyttävästi myös sykemittarit otsakkeella Helli itseäsi. Mitäköhän itsensä hellimistä lenkkeilyssä on, kysyy ei motivoitunut lenkillä väsähtäjä. Syksyllä hankin uuden sykemittarin lenkkeilyn piristeeksi, vaan kuinkas kävi, alun innostuksen jälkeen Garminin satakymppi on ollut naftaliinissa yli puoli vuotta. Kolmas sija testissä innosti kaivamaan unohdetun esille ja ottamaan käyttöön siitäkin huolimatta, että sohvan kutsu oli illalla lähes vastustamaton. Sinnillä on menty kevät, pari kertaa hölkkää viikossa, vaikkei aina niin huvittaisi eli lääkkeenomaisesti, maistuu ikävältä, mutta on viisasta ottaa.

Teesit

Osuipa netissä seikkaillessa silmään Lahden kirkkopäivillä viikonloppuna julkaistu teesiluettelo.


Kirkon 10 teesiä liikunnasta ja urheilusta:

1. Olet ihminen – olet arvokas

2. Huolehdi liikunnasta ja terveydestä - hoidat Jumalan hyviä luomislahjoja

3. Tue lapsen ja nuoren kasvua henkisesti, hengellisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti

4. Olet mallina lapsille ja nuorille – kanna kasvatusvastuusi

5. Tunnista oikea ja väärä

6. Hyväksy epäonnistuminen – osoita arvostusta myös katsomossa

7. Tavoittele voittoa – iloitse menestyksestä

8. Opi toisen ihmisen kunnioittamista liikunnan ja urheilun kautta

9. Iloitse liikunnasta – nauti yhdessäolosta

10. Liikunta on jokaisen oikeus


Mitä tuohonkin sanoisi? Tekemällä tehtyä, ontosti kajahtelevaa. Kyllä pitää tehdä elämästä vaikeaa, jos itsestäänselvyyksistä aletaan vääntää teesilistaa. Se on ihmisten aliarvioimista. No, tässä minä teesien taustoihin lainkaan perehtymättä kritisoin, mutta tuli sellainen olo, että nyt on tehty tikusta asiaa, jotta saataisiin keskustelu siirtymään kirkon kipukohdista edes hetkeksi pois. Vai vallitseeko kenttien laidoilla ja urheiluseuroissa tosiaankin niin kova viidakon laki, että asiaan on hienovaraisesti puututtava? Ja minä olen aina luullut, että junnu- ym. liikunnassa on kautta aikain noudatettu ko. listan periaatteita, mistä meille muuten suurella sydämellä yhteen pelaavia Leijona-joukkueita nousisi. Niin tai näin maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin liikunta tai liikkumattomuus.

Mitäköhän seuraavaksi? Kirkon 10 teesiä terveydestä? Jään mielenkiinnolla odottamaan.

Kylmänkukka kavereineen

Jo muutaman vuoden on pieni luontoaktiiviporukka suunnannut Hämeen mäntymetsiin ihastelemaan harvinaista kylmänkukkaa, joka lukeutuu erittäin uhanalaisiin lajeihin. Innostus lähti liikkeelle juuri tuosta, näyttävästä Kanta-Hämeen maakuntakukasta, jota vinkattiin löytyvän mm. Hattulan Parolasta (levinneisyyskartta), ja on myöhemmin laajentunut kasvin monenkirjaviin sukulaisiin. Tuli vinkki, että Tuuloksesta löytyy kylmänkukan ja kangasvuokon risteymää, joka rajatusta esiintymisestään johtuen on mahdollisesti vieläkin harvinaisempi kuin harvalukuinen hämäläinen.

Opastaulun kertomaa: Kylmänkukkaristeymä on monivuotinen, mätästävä ja syväjuurakkoinen valoisien mäntykankaiden kasvi. Se kukkii keväällä huhti-toukokuun vaihteessa. Se kasvaa vanhempiaan kookkaammaksi. Kukat ovat suuria ja vaaleanvioletteja; kangasvuokolla kukat ovat valkoisia ja hämeenkylmänkukalla sinisiä. Risteymällä osa lehdistä ja kangasvuokolla kaikki lehdet säilyvät vihreinä talven yli, hämeenkylmänkukan lehdet kuihtuvat syksyllä ja uudet kehittyvät kukkimisen jälkeen. Kasvien hedelmystöt ovat pehmeitä karvapalloja, mutta risteymällä siemenet jäävät kehittymättä.

Kukat olivat tänä vuonna harvassa ja pääosin kukkineita. Alueella on tehty harvennushakkuita, ja varoituskylteistä ja huomionauhoista huolimatta esiintymät ovat vuosi vuodelta vähentyneet. Johtuiko tämän vuoden kato hakkuista ja valon lisääntymisestä alueella? Hattulassa on hakkuiden lisäksi riesana motocrossaajasukupolvi, joka kyntää syviä uria männikköön harvinaisista kasveista piittaamatta.


Alla viime vuoden kuvasatoa. Kangasvuokko ja kylmänkukka.