9. joulukuuta 2010

Hammaslääkärissä

Syke ei eilisen hiihtolenkin jälkeen laskenut peruslukemille levossakaan, ei ainakaan sen jälkeen, kun unta yrittäessäni muistin tulevan hammaslääkäriajan. En ole käynyt tutkituttamassa purukalustoani viiteentoista vuoteen, joten mielikuvituksissani odotin mitä tahansa kauheaa. Lopetin hammaslääkärikäynnit aikanaan kuin seinään, kun tuli ehdotus viisaudenhampaiden poistosta. Yksi on poistettu ja se riitti. En minä kipua pelkää, päinvastoin se auttaa pitämään pään klaarina, vaan puudutusneuloja ja tukehtumista. Jälkimmäinen pelko on aivan käsittämätön, mikä lie paniikkihäiriön esiaste. Lieviä kohtauksia on tullut niin kosmetologilla kuin hierojalla. Kauneuskäsittelyssä tunteen laukaisi kasvoille asetettu liina, hierojalla voimakas keuhkot litistävä yläselän käsittely. Ensimmäisestä tilanteesta selvisin keskittymällä rauhoittaviin mielikuviin, jälkimmäisessä oli noustava istumaan ja pyydettävä kevyempää otetta. Miten kävisi hammaslääkärissä?

Täyttelin odotushuoneessa esitietolomaketta ja jännitys näkyi kirjoitusvirheinä. Sitten sisään ja maineeltaan helläkätisen hammaslääkärin hoiviin. Vastaanottohuone oli kuuma ja ehdin jo miettiä vaatetuksen vähentämistä, päätin kuitenkin pitää neuleen ylläni ja istahdin tuoliin. Herra varjele. Istuin kallistui kallistumistaan ja minä tikkana pystyyn pyytämään, ettei päätä laskettaisi niin alas "koska tulee helposti huono olo”, oikeasti olisi pitänyt sanoa ”tulee helposti paniikki”. Ensimmäiset sekunnit olivat kauheita. Oli koko ajan "pakko nielaista" -tunne, mutta en pystynyt, kurkku oli kuin halvaantunut. Keskittyminen auttoi ja rauhoituin. Käynti meni loppujen lopuksi hyvin, reikiä nolla. Helmikuussa vielä poistattamaan hammaskivi, jota ei ollutkaan turmiollisen paljon. Silloin tavoitteena rento olo alusta asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti