Niin aina

Seuraavaksi tällä kanavalla harvinaista herkkua eli lähisuhdekiemuroita. Aamupäiväpuhteiden jälkeen vaihdettiin muutama sana iltapäivän tekemisistä ja kun tuli puheeksi mahdollinen hiihtolenkki, mainitsin olevani kovin väsynyt. ”Niin aina” puolisoni tokaisi ja minä kärkevästi sanaillen puolustamaan oikeuttani olla väsynyt. ”Mene lääkäriin” oli kommentti. Ai että tipahti mehevä riidan siemen muhevaan multaan, mutta hillitsin itseni, koska en halunnut pilata pitkästä aikaa vapaata viikonloppua riitelemällä. Onnistuin pitämään mölyt mahassa ja alettiin pikkuhiljaa valmistautua ladulle. Pikkuhiljaa tosiaan, viivyttelin toimessa tahallani, hähää, koska ei tökeröitä sutkautuksia niin vain villaisella paineta. Matkalla kuntoradalle olin jo leppynyt ja kerroin (kuin jostain parisuhdeoppaasta), mitä oikeasti olisin halunnut väsyneenä kuulla. Lämmin kysymys ”mistäs se” ja kiinnostuminen asiasta ”oletko nukkunut huonosti” tai pieni kannustus ”mitä luulet, auttaisiko kevyt saunalenkki” ja todesta ottaminen ”vai pitäisikö jäädä kotiin lepäämään”.

Nainen on monesti niin konstikas pakkaus, että jutteleekin rivien välistä, sanoo yhtä ja tarkoittaa toista. Miespolo siinä sitten hämmentyneenä yrittää ymmärtää. Olen väsynyt tarkoitti tänään: huomaa minut. Ja mikä oli lopputulos. Minut huomattiin ja on pidetty kuin kukkaa kämmenellä. Julkaisen tämän tarinan puolisoni suostumuksella. Hän tosin muistaa, ettei repliikkinsä ollut "mene lääkäriin" vaan ystävällinen kohoitus käydä verikokeessa. Saattaa olla, mutta noin minä naisena asian rivien välistä tulkitsin.

Näin on marjat

Lapin ja Kainuun marjamailla käydään joka kesä aikamoinen kädenvääntö jokamiehenoikeuksista paikallisten poimijoiden ja ulkomailta palkatun työvoiman välillä. Ei kai missään vielä käsirysyä ole asian tiimoilta ollut, mutta suunpieksäntää ainakin lehdissä ja netissä. MTK:n Markku Tornbergin mukaan marjabisnes ulkomaisine kausityöntekijöineen häilyykin jokamiehenoikeuksien rajoilla. Lainsäädäntöön on puututtava, mikäli miesrintamana metsissä etenevä ryöstömarjastus jatkuu. Paikallisten poimijoiden kanta käy ilmi Suomen Marjanpoimijat ry:n maaliskuussa 2010 tehdystä kantelusta oikeusasiamiehelle:

”Suomen Marjanpoimijoiden mielestä jokamiehen oikeuden ulottaminen tuhansiin ulkomailta tuotettaviin marjanpoimijoihin, jotka rikkovat perinteisen kestävään kehitykseen perustuvan marjastuskulttuuriin ja kiistatta rikkovat koti- ja kylärahaa sekä vievät paikallisilta asukkailta mahdollisuuden lisäansioihin ja terveellisen ruuan hankintaan. Ongelmia lisää kielimuuri paikallisten asukkaiden ja useita kansallisuuksia edustavien poimijoiden välillä sekä marjayritysten ja työntekijöitä välittävien yritysten piittaamaton suhtautuminen välittämiensä poimijoiden sosiaalisista olosuhteista ja paikallisten asukkaiden oikeuksista perinteisille marjastusmaille. Satojen poimijoiden ilmestyminen Lapin, Kainuun ja Karjalan kyliin haittaa, joka ylittää luonnon ja asukkaiden sietokyvyn.”

Liekö yhdistyksen verkkosivuilla julkaistu teksti mennyt oikeusasiamiehelle kirjoitusvirheineen päivineen.

Miten asia tuli keskellä talvea mieleeni? Aamulehdessä oli tänään lyhyt uutinen kesällä Sallassa kuolleesta thaimaalaisesta marjanpoimijasta. Kuolinsyytä ei saatu selvitettyä, mutta kansalaiskeräys tuotti liki 6000 euroa poimijan leskelle. Uutisesta tuli hyvä mieli. Että vaikka kuinka rintaa paukutellen peräänkuulutetaan omia oikeuksia maassa, jossa lähes 90% marjasadosta jää metsiin mätänemään, sydän on tosipaikan tullen kohdallaan. Alueen asukkaiden käsi oli karttuisa ja avustussumma toimitettiin saajalle joulun alla.

Kerran vielä

Aamulla kävin soittamassa vankilan kirkonmenot. Tilaisuus oli rento, jutustelua joululaulujen lomassa, joskin loppiaisen tekstiin pohjautuen. Vielä viimeinen vilkaisu joulunuotteihin ja sitten nippu naftaliiniin lähes vuodeksi. Eräs mielenrauhankirja kehottaa hyräilemään jouluisia sävelmiä ympäri vuoden niiden rentouttavan vaikutuksen vuoksi, neuvo ei sovi ainakaan kirkon työntekijälle. Niin tai näin, arkipyhä yllätti. Eilen jäi kauppareissu väliin ja juusto ja muut ruokatarpeet osoittivat jo uhkaavasti loppumisen merkkejä. Vaan ei hätää, ABC:ltä haettiin päivälliseksi tarjouspannupizzat ja marketin puolelta aamupalatarpeet. Ei siis hullumpi loppiainen. Viimeiset joululaulut ja viimeinen mässäily. Massuun upposi kertalaakista 1500 kalorin mättö. Mutta ei näitä lasketa, sitä paitsi joulumakujen jälkeen on ihan pakko "huuhdella" suunsa jollain tuhdilla ei jouluisella. Niin ja ladullakin oltiin.

Tiskirätti

Arki rullaa kuin polkupyörä pakkasella, meno on jäykkää ja raskasta, ja kitinöitä kuuluu. On vaikea saada itsensä illalla nukkumaan ja vaikea saada itsensä aamulla ylös. Ja ulkoileminen sitten, tuo ihmelääke, joka auttaisi tähänkin vaivaan, ei kiitos. Pitäisiköhän jo huolestua? Maanantaina olin liian väsynyt, eilen ja tänään liian mukavuudenhaluinen, että olisin lähtenyt itseäni sukset jalassa kiusaamaan. Puolisoni lähti eilen, tänään hänkin jäi sisälle lämpimään. Viisautta.

Jos joulun jälkeen on tällaisia käynnistymisvaikeuksia, miksi viettää koko juhlaa. Täytyisi tehdä "jehovat" ja lopettaa joulu. Meillä poikkeaa oven takana aina silloin tällöin jehovantodistajia, rohkenevat tulla, kun kerran soitin yhdet heikäläisten hautajaiset. Omat menot ja laulut heillä oli, mutta koska halusivat surumusiikkia tilaisuuden alkuun ja loppuun, otin keikan vastaan, joskin asiallista korvausta vastaan.

Mutta siis säännöllisesti käyvät ja muutama sana vaihdetaan. Jos ei olla kotona lehdet ilmestyvät postilaatikkoon, kuten eilen. Herätkää-lehdessä kerrottiin seikkaperäisesti, miksi jehovantodistajat eivät vietä joulua. En minä perusteluista piitannut, mutta ajatus on hieno, jouluhössötyksen soisi tottavie lopettaa. Oli varsin hienotunteista pudottaa kyseinen lehti postilaatikkoomme vasta joulun jälkeen.

Joulu oli ja meni. Olo on kuin nuhjaantuneella tiskirätillä, mihinkään ei ilkiä tarttua, kunhan roikkuu vaan. Mutta on meillä sentään uusi pesukone ja ensimmäiset käyttökokemukset pelkkää plussaa.

Keventäen

Tämä ei ole mikään uuden vuoden innoittama laihdutusjuttu, vaikka pyhien mässäilyn jälkeen en sellaistakaan pahakseni panisi, vaan eräs tuore kokeilu ravintorasvarintamalla.

Freelancerilla työtoverit vaihtuvat joskus tiheään. Siinä on puolensakin, kun tutustuu uusiin ihmisiin ja oppii heiltä uusia asioita. Eräs originelli pappishenkilö kahdeksan vuoden takaa kertoi käyttävänsä omatekoista kevytvoita välttääkseen teollisissa levitteissä piilevät kovat rasvat ja lisäaineet. Minäkin kopioin ohjeen, mutta asia jäi meinaamisen asteelle.

Kevytvoi
100 g voita
1 dl rypsiöljyä
1 dl vettä

Huoneenlämpöiseen voihin sekoitetaan öljy ja vesi esim. sauvasekoittimella. Kovetetaan jääkaapissa ennen käyttöä.

Joulukuussa terveysrasva palautui mieleen ja kokeiltavahan tuota oli. Käytin kylmäpuristettua luomurypsiöljyä, mutta huh, aromikas maku löi ikävästi läpi, joskin öljy antoi levitteelle kauniin keltaisen värin. No, olisi pitänyt muistaa, miksei kyseistä terveysöljyä ole ollut jääkaapissamme vuosiin. En koskaan tottunut valmisteen oudon pähkinäiseen makuun. Öljy öljynä, pähkinä pähkinänä. Kun vaihdoin rypsiöljyn tavalliseen, kevytvoista tuli mitä mainioin levite, ja nyt on jo kolmas satsi menossa.

Retkellä

Olemme joulusta asti nukkuneet olohuoneen vuodesohvalla silläkin uhalla, että varavuode kipeyttää jäsenet. Yläkerran makuukammarista väliaikaispetiin houkuttaa takan lämpö, kuusen tuoksu, ja tietysti keittiön ja vessan läheisyys. Jouluretkeily on jo perinne ja kissatkin viihtyvät vierellä.

Jos meni alkuaikojen pesukone toissapäivänä vaihtoon, niin alkuaikojen ohueksi hivuneita lakanoita on jouduttu päivittämään jo muutama vuosi. Olen yleensä suosinut vaaleita värejä petivaatekaupoilla, mutta viimeksi nappasin ostoskoriin tummansiniset aluslakanat. Värin vaikutus ihmismieleen ja tuntemuksiin on uskomaton, ovat lämpimämmät kuin vastaavat vaaleat. Pussilakanasetit on pikkuhiljaa vaihdettu Finlaysonin Muumi-sarjaan ja parhaillaan vuoteessa riemastuttaa Talvimuumi.

Vanhat lakanat ovat päätyneet joko trasseliksi tai odottamaan uutta elämää maton ja poppanan raitoina. Olen saanut hyviä kude- ja kudontavinkkejä pirteissä kierrellessäni, myös monet käsityölehdet ovat kiitettävästi paneutuneet kierrätysteemaan. Minulle tulee kudontalehdistä Mallikerta ja oman kylän Loimien Lomassa, joista ensin mainittu neuvoo saksien sijasta käyttämään tilkkutöistä tuttua leikkuria ja leikkuualustaa, jos haluaa lakanansa helposti kuteiksi. Välineet ovat hankintalistalla. Tuumasta toimeen viimeistään syksyllä, kun seurakuntapesti loppuu. Sitku.

Nytku pyhät ovat menneet, on aika koota petivaatteet sohvalta ja muuttaa takaisin makuuhuoneeseen. Huomenna alkaa arki.

Tästä se lähtee

Vuosi vaihtui. H-hetken lähestyessä kuuntelimme radiosta Senaatintorin tunnelmia, aikamerkin jälkeen suukko ja sitten raketteja vahtaamaan. Itse räiskimme harvoin, tosin luulen, ettei puolisoani tarvitsisi montaa kertaa houkutella omaan tulitustoimeen, oli jo melkein ostanut rakettipaketin, kun tuttu mies ostoskeskuksessa kaupitteli. Ehkä ensi kerralla. Olohuoneen ikkunasta näkyi mainiosti niin lähipihojen kuin kaupunginkin ilotulitus. Kissat eivät olleet paukkeesta moksiskaan, Vihtori nukkui tyynenä keittiön tuolilla ja Viljami hyppäsi uteliaana sohvan selkänojalle katsomaan näytöstä, korvat vain vähän liikahtelivat paukahtelujen tahtiin. Kissojen rautaiset hermot lienevät perua syntymäkodista, entisellä rautatieasemalla jyske ja vihellykset ovat olleet jokapäiväinen osa imeväisten äänimaisemaa.

Pikkutunneilla tuli liityttyä Suomen Punaiseen Ristiin ensisijaisena vaikuttimenani eräs jäsenyyden vaativa kurssi, jolle mielin, mutta siitä toiste lisää. Ei pöllömpi jäsenyys muutenkaan. Koska myös puolisoni kuuluu ”ristiin”, on kuulunut jo parikymmentä vuotta, selvisin lystistä kympillä.

Vuoden ensimmäinen päivä valkeni tervehenkisesti. Minulla oli soittohuki, joten suuntasimme jumalanpalvelukseen kotikunnan tuoreimpaan osaan. Pakattiin hiihtovermeet mukaan ajatuksena kirkonmenojen jälkeen vielä fiilistellä metsäkirkossa. Urheiluseuran majalla oli uudenvuodenjuhlijoita ja äänekkäät pirskeet, mutta paljon oli myös ladulla reippailijoita. Tällä kertaa sukseni toimivat hyvin. Mukava aloitus vuodelle ja parani loppua kohti. Saunan jälkeen pääsin valmiiseen ruokapöytään, kun kulta valmisti maukkaan salaattiaterian. Kasvisruoka terästettiin eilisestä jääneillä nakeilla.